Tänään pitäisi ne alkaa.. Kyllä vatsassa juilii ja jomottaa niin odottelen vain että koska. Testi odottaa vessassa aamua (Kyllä, minä unohdan sen muuten) mutta tuskinpa sille tulee käyttöä. Tämä viikko on ollut yli-stressaava niin loman kuin vapaa-ajankin kannalla että ei mitenkään helppo kausi alkuraskaudelle. Minulla nimittäin oli tuttuja nippailuja ja pahaa oloa reilu viikko sitten. Ovista se ainakaan voinut meinata, ei millään niillä kp:llä. Uskokoon ken tahtoo mutta meillä on aina tärpännyt lomalla!

Kaikilla ystävilläni on vauva. Kaikilla. Kohta aloittavat jo toisen kierroksen. Minä en ole kateellinen/katkera vauvoista mutta ne vauvajutut.... Vaipat, uni, syökö, juoko, itkeekö, nauraako, istuuko, konttaako. Näistä puhutaan, tai siis minä kuuntelevana osapuolena. Kaipaan niitä juttuhetkiä kun puhuttiin jostain muusta tai muista :D Mutta tottakai, ymmärrän, sitähän se elämä suurimmaksi osaksi tuohon aikaan onkin.

Äitini on minun uusi ystävä. Eikä ole edes säälittävää. Ihanaa puhua hänen kanssaan arkipäiväisistä asioista esim. mitä kaikkea oli taas ostanut kun-mitään-ei-pitänyt-ostaa. Suunnittelen täällä salaa lomaa meille vaikka Espanjaan kesäksi.

Ei niin jännäillen huomiseen...

 

 

Ok, myönnän, katsoin että nyt ollaan puolessa välissä kiertoa. Minun oli pakko! Ja syy miksi katsoin on se että tässä ei mitään ovulaatio-oireita! Ei kipuja, vihlaisuja, ei mitään! Ei... onko tämä nyt se kamala ovuloimaton kuukausi!? En kestä jos on!

Minulla keskenmenot ovat tapahtuneet sekä spontaanisti että lääkkeillä. Lääkkeillä koska sikiö oli kuollut mutta vuoto ei alkanut. Se oli kyllä aivan järkyttävää! Lupaan kirjoittaa siitä joskus mutta ajankohdasta...en tiedä.

Muuta kuin vauvakuumetta? No eipä juuri :D Odotan että mieheni saapuu pitsan kanssa kotiin. Ja kuin käskystä ovi käy!

 

Ihana maaliskuu kohta ohi, vappu edessä ja saa taas kaivaa ylioppilaslakin kaapista!

Sunnuntaina se taas tapahtuu, kesäaikaan siirtyminen ja se pointti - nukutaan tuntia vähemmän! En tiedä muista mutta itselläni on rytmi aina sekaisin pari päivää. Herätä vapaapäivänä jo yhdeksältä - aah, oikeasti siis kymmeneltä (lohduttava ajatus, en ole menettänyt aamutorkkuani) Tuntuu kuin juuri olisi siirrytty talviaikaan! k.e.s.ä.a.i.k.a yes!

Eilen tajusin etten ole laskenut yhtään mikä kp on meneillään! Hain kalenterini ja selasin sivuja, apua menikö SE jo ohi? Ennen kuin saan sivut maaliskuulta auki pamautin kalenterini kiinni! En halua tietää, nyt mennään tunteella. Ja ollaan mentykin!

Viikonloppuna oli ne illanistujaiset. 15-vuotiaana muistan toivoneeni että aikuisena sitten päästään näistä tyhmistä riidoista eroon mutta ei. Parisuhde, ihmissuhde, suhde, draamaa on kunnes ollaan niin vanhoja että ei jaksa enään aamupuuroa keittää. Tai sitten olen erakkoluonne kun pidän tätä niin ihmeellisenä ja rasittavana riidellä yhtikäs mistään.

Laitoin tuonne tuon kunniahimo-sanan.. Siksi että minun on pakko miettiä mitä haluan tehdä tulevaisuudessa enkä anna itselleni lupaa valita sitä mikä olisi helpointa vaan sitä mikä tuo tarpeeksi haasteita. Eikös se ole juuri sitä kunnianhimoa? Vai tyhmänrohkeaa...

 

 

 

Tänään mietin miten voin kertoa täällä keskenmenoistani kun en ole sitä tehnyt kuin muutamalle henkilölle kasvotusten. En vain kertakaikkiaan kestä ihmisen ilmettä kun toinen miettii mitä tuollekin sanoisi. Ja lopulta sillä ei ole edes merkitystä. Miksi kerroin kenellekään? Onko asia niiiiiin kamala etten voi puhua siitä yleisesti? Muutama tuttavani on puhunut keskenmenoistaan kahvilla, ohimennen, elämä jatkuu-tyyliin. Minä en voi. Minä tulen muistamaan vanhana mummona koko tämän ajan, minulle tämä on arka aihe.

Tässä(kin) kierrossa toiveet taas huipulla! Aina se "tsemppi" vaan tulee jostain. Meillä on vuoden päästä nyytti sylissä! Näin mietin myös vuosi sitten. Nyt on yk4 toisen keskenmenon jälkeen. Yritän ajatella positiivisesti, pakko. Härkösen kirjan mukaan kolmannella tärppäsi, loppua en viitsi paljastaa jos joku sitä sattuu lukemaan :)

Luin myös jostain kun joku mietti kumpi on pahempaa, ettei tärppää ollenkaan vai tärppää mutta ei kestä.. Tähän en tiedä vastausta. Mutta jos pitkään menee tärppäämättä tiedän miltä kumpikin tuntuu. Miksi en hakeudu hoitoihin? Lääkärini sanoi että tarvetta ei ole, kaikki on kunnossa.

Ihana viikonloppu edessä, ostin viiniä (Neuvo nro 5, parantaa kohdun verenkiertoa) ja näen ystävät pitkästä aikaa.

Niin arvelinkin että kyllä se mieli siitä taas nousee! Joka kierroksella kun ei tärppää keksin jotain mitä en voisi tehdä raskaana joten viikonloppuna on naisten ilta! Viiniä, patonkeja sekä juustoja, nam!

Tässä kuussa unohdan koko ovuloimisen ja ajattelin että nyt mennään tunteella <3 Aika hullua että vuoden yrittämisen jälkeen vauvakuume ei rauhoitu vaan aina jaksaa jännittää kuukaudesta toiseen. Vauvakuume muuttuu pakkomielteeksi! Ensin toivotaan ja katsotaan miten käy, sitten kytätään kalenteria ja kohta ovulaatiotestit tipahtavat postilaatikosta. Miten meidän isovanhemmat ovat aikoinaan pärjänneet?!

Tämä viikonloppu menee kylläkin työn merkeissä. Voi niitä onnekkaita jotka ovat nyt viettämässä lomaa jossain mökillä Levillä tai lämpimässä! Toisaalta on sekin mukavaa kun odottaa talvilomaa ja kaikki ihana on edessä.

 

Makaronilaatikko uunissa, odottavan aika on pitkä!