Kp1 on aina niin ikävä päivä. Varsinkin kun on taas jälleen kuvitellut että pikkuinen ihmisenalku pyörii vatsassa. Kp1 on erittäin masentava kun ei ehtinyt edes jännittämään. Kp1 on taas uusi kierros.

Tänään mietin taas onko missään mitään järkeä? Olen saanut vuoden sisällä kaksi keskenmenoa. Yritystä on ollut yhtä kauan. Nyt on mennyt monta kuukautta ilman tärppiä ja huomaan ostavani greippimehua vaikka kuukausi sitten nauroin mehuille. Ja kuinka tarkkaan mietin koska lopettaa e-pillerit kun terveydenhoitaja sanoi että ilman ehkäisyä tulee raskaaksi, hemmetin huijari! Mitään vikaa meissä ei ole, haikaralla ei vain ole nyyttiä meille valmiina. Se tulee kun on sen aika. Blääh. Hittoon kliseet ja vauva meille kiitos.

Kuukautiset ovat muutenkin kamalan synkkä viikko. Tuntuu että tarvis olla kokoajan suihkussa, sattuu, kolottaa, turvottaa. Tämänkin voisi ilmoittaa helpommin että hei voit saada lapsia mutta ensi kerralla parempi tuuri.

Opin myös viime viikolla että mikäli haluat että kukaan ei tiedä asiasta joka vaivaa mieltäsi, älä kerro siitä kenellekään. Aina on olemassa riski että henkilö johon luotat kertoo sen jollekin. Mutta ketä silloin syyttää? Minä ainakin itseäni! Loppujen luoksi voit luottaa vain itseesi.

Tiedän nyt jo että huomenna parempi meininki. Joskus pitää synkistellä ja antaa tulla sen ulos!